Kulttuuritalo

Kulttuuritalo Päiväkoti on kodikas ja uniikki yhdistelmä avoimia työ- ja residenssitiloja. Rauhallinen saariympäristö ja vanha hirsitalo toivottaa taiteilijat ja luovien alojen tekijät tervetulleiksi yhteisölliseen työympäristöön. Kulttuuritalo Päiväkodin avoimet kulttuuritapahtumat ovat tarkoitettuja kaikille.

Historia

Kulttuuritalo Päiväkoti sijaitsee Hailuodon kylällä. 1930-luvulla  valmistunut ja ”Lottalaksi” kutsuttu kulttuurihistoriallisesti arvokas hirsitalo on toiminut mm. lottakahvilana, synnytyssairaalana syksyllä 1945, neuvolana ja päiväkotina.

Henkilökunta

Vastaava tuottaja: Sanna Vainio

Kulttuuritalo Päiväkotia hallinnoi Kulttuuriyhdistys Päiväkoti ry. Ylläpidämme residenssi- ja työskentelytiloja luovilla aloilla työskentelevien sekä taiteilijoiden käyttöön. Kulttuuriyhdistys Päiväkoti ry. tuottaa myös kulttuuri- ja taidetapahtumia.

Ryhdy kannatusjäseneksi

Voit tukea yhdistyksemme ja Kulttuuritalo Päiväkodin toimintaa liittymällä kannatusjäseneksi. Kannatusjäsenmaksu on 10€/vuosi. Lähetä meille vapaamuotoinen sähköposti (info@nullkulttuuritalopaivakoti.fi) ja paluupostissa lähetämme sinulle jäsenmaksutiedot.  Kiitos tuestasi.

Toiminnan mahdollistajat

Vuonna 2023 toimintaamme tukevat Taike (perustoiminta) ja Opetusministeriö (kriisiresidenssi). Kiitämme lämpimästi meille myönnetyistä apurahoista, joiden turvin voimme yllä pitää residenssiä sekä kehittää kriisiresidenssitoimintaa.

Vuonna 2024 toimintaamme tukee Taike (harvaan asuttujen seutujen apurahamyöntö)

Hailuoto

Perämeren suurin saari. Kansallismaisemaa hallitsevat dyynihiekkarannat, mäntymetsiköt ja laajat jäkäliköt.  Vanhat kalastajakylät ja majakka muistuttavat vahvasta kalastus- ja merenkulun perinteestä. Idyllisessä Hailuodossa vakituisia asukkaita on vain tuhat. Hailuoto on jo yli sadan vuoden ajan ollut tunnettu niin vierailevista kuin saaressa asuvista taiteilijoista ja kirjailijoista.

Saapuminen

Hailuotoon kuljetaan lautalla Oulunsalosta. Lautta liikennöi noin tunnin välein. Linja-auto kulkee Oulusta Hailuotoon päivittäin. Tarkasta aikataulut tästä. Saapuessasi Kulttuuritalo Päiväkotiin linja-autolla, jääthän pois Seo-huoltoasemasta seuraavalla pysäkillä ja olet perillä.

Ajankohtaista

Tulevia tapahtumia:

Luontotyöpaja eliöiden havainnoinnista la 27.4. klo. 12-14.
Työpajaa vetää ukrainalainen apurahatutkija Mykyta Peregrym Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä. Työpajassa opetellaan Inaturalist -sovellusta pihapiirin eliöiden havainnoimiseen. Käyttämällä sovellusta tuet samalla myös tieteellistä tutkimustyötä. Ota työapajaan mukaan oma älypuhelin ja/tai kannettava. Voit ottaa halutessasi myös kameran. Työapaja on kaikille avoin ja ilmainen.

Kosmoksen ja Kulttuuritalo Päiväkodin kirjoittajaleiri Hailuodossa tulee taas! Leiri järjestetään  7.-9.6.2024 . Haku on päättynyt. Valinnoista ilmoitetaan 25.4. 

Lisätiedot:

Liisa Lehkonen / Kustannusyhtiö Kosmos
Liisa.lehkonen@nullkosmoskirjat.fi
Sanna Vainio / Kulttuuritalo Päiväkoti
info@nullkulttuuritalopaivakoti.fi

Menneitä tapahtumia 2017-2024:

– 29.3. Saaren aika /Night sweats. Aino Väänäsen valokuvia ja Alex Storyn livemusiikkia
– 20.1.2024 Kahdet kasvot performanssi klo. 17:00. Taiteilija Asko Heikura. Vapaa pääsy. Yleinen saunavuoro.
– Kolme huonetta -konserttisarja Kulttuuritalo Päiväkodissa Hailuodossa la 16.12.2023 Antti Autio soolo, Mikko Joensuu soolo, Duo Emma & Matilda
– La 11.11. Taiteilijatapaaminen keramiikkataiteilija Brook Sigal. Puhetta taiteellisesta työskentelystä ja Hailuodosta, teosesittely.
– Pe 20.10. klo 18.00 Mariia Lymarin haastattelu traumoista, traumatutkimuksesta ja Ukrainan tilanteesta. Yleinen saunavuoro tilaisuuden jälkeen.
– Kirjailijat Heidi Mäkinen ja Johanna Valjakka 23.9.2023. Yleinen saunavuoro tapahtuman jälkeen.
– Kosmos x Kulttuuritalo Päiväkoti kirjoittajaleiri 9.-11.6.2023 Helmi Kekkonen ja Emmi-Liia Sjöholm
– ke 17.5. klo. 18:00 runoilta Niina Oisalo ja Cheryl Fish
– Jäkäläperformanssi ja haastattelu taiteilija Asko Heikura 28.4.2023
– Vitaly Chensky Robinson reading -tallenne ja haastattelu 2.4.2023
– Auri Antinranta keikka ja haastattelu 10.3.2023
-Kolme huonetta -huonekonserttisarja Hailuodossa 10.12.2022 Yona duo, Samuli Putro ja Tatu Rönkkö. Kattaus chéf Tammaro Chiacchio
– Kirjoittajaleiri Hailuodossa 11.–13.6.2021. Kustannusyhtiö Kosmos x Kulttuuritalo Päiväkoti. Leirin vetäjinä toimivat kirjailijat Emmi-Liia Sjöholm ja Helmi Kekkonen.
– Villifestivaali Pikku-Pyhävaaralla ja Oulangan kansallispuistossa 21.-22.8.2020. 
– Biisileiri 16.-19.7. Yona ja Samuli Putro
–  8.2.2020 Mariska-live olutjooga
– Viitasen Piian soolokonsertti Hailuodon kirkossa 4.1.2020 klo.
– 10.8. Sähkötanssit; Samuli Putro
– 8.2.2020 Mariska-live jooga 
– 8.6. Kesäkauden avajaiset; lasten nukketeatteri esitys ja laatikkoviljelyä
– 11.5. Kokokehon Yinjoogapäivä
– Lempi -lukupiiri kirjan ja ruusun päivänä 23.4. 
– Oma ääni -kaunokirjallisuuden Kulttuuriklinikka 14.4.; Essi Kummu ja Piritta Mäntyjärvi
– Kulttuurisauna 8.3. laulaja-lauluntekijä Pihla Heikintytär
– Yhteisöllinen dokumentaarisen valokuvauksen portfoliopäivä valokuvaajille su 4.11. Vetäjänä dokumentaarisen valokuvauksen asiantuntija, valokuvaaja, kustantaja Hannamari Shakya
– Kulttuurisauna ke 3.10. klo. 18-20 vieraana laulaja-lauluntekijä Sophia Mitiku.
– Joogalauantai 22.9.2018.
– Sähkötanssit perjantaina 24.8.2018.
– Meri-ilta torstaina 21.6. klo. 18-20.
– Hailuodon kesäkauden avajaiset 9.6.
– Kulttuurisauna toukokuussa, ke 30.5. klo.18-20. Vieraana espanjan- ja katalaaninkielisen kaunokirjallisuuden kääntäjä Satu Ekman.
– 26.5. Tanssija-koreografi Liisa Heikkisen Jättiläinen -teoksen ohessa väliaikanäytös.
– Pyöränhuoltopäivä lauantaina 19.5. klo. 11-16 (yhteistyössä Hailuodon 4H)
– Hailuoto-seuran Hälli-päivä 24.3.2018
– Sanoittaja-klinikka 25.2. Vetäjänä laulaja, säveltäjä, sanoittaja Mariska
– Yinjoogaviikonloppu 24.-25.2. Järjestäjänä Kokokeho.
– Kulttuurisauna keskiviikkona 17.1.2018. Vieraana palkitu luontokuvaaja Esko Pitkänen.
– Luovan valokuvauksen -klinikka, vetäjinä valokuvaajat Juuso Westerlund ja Aki Roukala
– Suuri Runoilta to 23.11. klo. 18-20
– Toimittajaklinikka 4.11.vetäjänä Long Playn toimittaja Ilkka Karisto
– Kulttuurisauna 6.10. vieraana Mirel Wagner
– HailuotOpen pingisturnaus, lähiruokaa ja dj 25.8.
– Kulttuurisauna 16.8. vieraana Marjut Paulaharju
– Avoimet ovet 4.7.

Hankkeet

Kulttuuritalo Päiväkodin peruskorjausta (60%) ja Dagis kehittämishanketta (80%) on tukenut Nouseva Rannikkoseutu ry:n Leader-ryhmä sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Tuki on myönnetty Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Toimintaamme ovat tukeneet myös:
SKR (1.1.-31.1.2021)
Opetus- ja kulttuuriministeriön koronatuki yhteisöille (1.6.-31.12.2020)
Taike toiminta-avustus 2022

Vuonna 2023 toimintaamme tukee Taike (toiminta-avustus)

V oices of ukrainian artists -essay collection

Artists have always responded varied and diverse ways to the war. Art has an important role campaining against war and brutality. In this essey-collection we hear our ukrainian artists  thoughts about art and war. With this essay collection we want to expand understanding of war and it’s heavy impacts on individuals. This is a platform to voices of our dear ukrainian residency-guests. The residency is supported 2024 by Taiteen edistämiskeskus. The residency program is aimed to any artist in risk situations.

First essay Pain addiction is written by Yuliya Hudoshnyk who is a storytelling consultant, author / co-author of several books, dance dramaturg and peace coach.  Her artistic practice and mentorship is an exploration of personal freedom and authenticity, as well as an invitation for deep thinking and embodiment of one’s truth.

Pain Addiction

Dear reader,

This essay might be triggering. I assume, any writing about the ongoing war is triggering, isn’t it? Usually what triggers the reader is an invitation (or often enforcement) to witness human suffering, injustice, atrocities and losses. I have no intention to trigger you in that way, as news have been up to this task and doing the job perfectly well. This piece may be triggering though, because it unveils uncomfortable truth about artists at war. Perhaps, I am getting too mysterious or promising here. So let me just start.

I have always been fascinated by living and working in harsh contexts. It appeared to me that this is what makes human alive. It is neither comfort and coziness of a quiet peaceful place, nor stability and predictability that make one evolve and transform. Human experiences life and grows by facing challenges, by causing oneself troubles and seeing how he/she will deal with them. This has been my firm belief since childhood. I deliberately chose to harden myself as steel by traveling to off the beaten track places around the world and volunteering there, by working in the war zone in the east of Ukraine for years, by executing extreme self-discipline and always choosing pain over pleasure. Pain, in my opinion, was the only way to become a full-fledged person. Pleasure was a way to remain childish and narrow-minded.

However, later I discovered that I have tried to kill two bees with one stone. Meaning that I find secret pleasure in suffering, as many other artists do, because we see it is a source of inspiration. As gorgeously outlined in a song “King” by Florence + The Machine:

“The very thing you’re best at is the thing that hurts the most
But you need your rotten heart, your dazzling pain like diamond rings
You need to go to war to find material to sing.”

Delirium art
Needless to say that I did not contemplate on fleeing Kyiv when the war escalated in 2022. Very few Ukrainians who stayed in the capital seemed to be suicide bombers ready to face occupation and death any moment. My major reason for staying was not art or social work, but rather the need to be in the eye of the storm and test my capacity to go through it.

After all, what can you create when you are in a survival mode under constant shelling and witnessing devastations all around? I can compare such creative process to writing a will while being delirious, when doctors said you most probably will be dead by morning. I speak from my own experience, as creating my play Danger, Mine was exactly a question of time. I wrote it in 10 days, feeling that I have to hurry up while I am still alive.

Art created in such harsh circumstances appears to be more of a scream of unconsciousness, of grief and pain than an actual gift to the world. You don’t think about the value of your art piece or how it might affect others, you hurry up to produce something to dump your emotions. Most of the texts written in recent years are, in my opinion, these screams in delirium. The artist witnesses atrocities, feels horrified or helpless and needs to transmute one’s hatred, anger, fear into something to save oneself from this inner turmoil. This is how war art is being born, and this is not a pretty child. Moreover, it is very likely that that child was never meant to be shown to anybody else, as it has nothing to give to people who get in touch with it, except pain.

Responsibility & retraumatization
Having made that argument, let me explain myself a little bit. This war child, born out of madness, may be of interest to foreign audiences who want to get a glimpse of what we, Ukrainians, are living through on a moment to moment basis. This export art is a political tool, working alongside international broadcasters to raise awareness and funds to stop russian aggression. However, if you are a creator still living in Ukraine and engaging with local audiences through your art, it is a whole different story. Here a question of responsibility for what we say comes into play, which we, artists, often driven by our egos, prefer to avoid.

Ukrainian poet and literary scholar Marianna Kiyanovska has once noted in her rules of a poet’s life:

“It becomes increasingly difficult to speak. Poems are not fully born, because sometimes it is too scary. I unintentionally think: what will happen if I finish this line. And this is another totality: what is said immediately comes true, one must have the strength and conscience to be responsible for what was said”.

Nowadays as a dramaturg I work primarily with dancers. For me dance is also text, thus, the same responsibility for what is said applies when one talks with her body. Majority of dancers who approach me for assistance are seeking ways to lighten the load of their emotions by creating a dance performance. It is quite understandable, yet when I ask why the audience should pay for somebody’s endeavour to release their pain, I get sullen silence in return.

There is a very thin line between self-therapy and art, and for some reason it is believed per se that the artist’s self-therapy must be interesting or helpful to others. What if not? What if one’s emotional release becomes a burden for those who witness and participate in it?

The audience in Ukraine has been through war and suffering in real time. So when they come to theatre, how can artists ensure that we do not just vomit our unprocessed emotions on viewers? They have enough of their own. How do we make sure we do not retraumatize them? What is the value of our art for their souls, if it is a product of hatred, anxiety and grief? Why do we make and crave to share our war art? To transfer our grief to the audience (as suggested by a Swedish proverb that shared sorrow is half a sorrow), or to lighten their burden by offering nurturance with our work? There are many other questions, which, probably, do not have clear answers. Or have different answers depending on the artist that dares to pose them to oneself.

Feeding the beast
War art contains more laments of the moment than timeless gems for one’s heart and mind. Living in Ukraine and making art these days seems to me like trying to paint a black cell in colour when you have only black chalk. The war trapped us in this cell and, as a voracious beast, demands to sacrifice not only our physical, mental and emotional health, but spiritual one as well. We all serve the war, knowingly or unknowingly, by continuing to feed it with our fears and contagious negativity.

I have noticed how much my own voice has shrunk in recent years, how narrow my set of topics for art pieces has become, how quickly the full-scale war and my survival mode made me lose freedom of full expression. Having observed works of other colleagues that were supported and made public, I came to a conclusion that any art created in the field of war has to be an ode to the beast. Otherwise, it is invalid, inappropriate, ill-timed. It makes me also recall a notion of ‘pain-body’, coined by a spiritual teacher Eckhart Tolle in his book The Power of Now. According to Tolle, pain-body is an accumulation of negative emotions collected throughout one’s life and requiring more pain to stay in power. He explains further:

 ”The pain-body wants to survive, just like every other entity in existence, and it can only survive if it gets you to unconsciously identify with it. It can then rise up, take you over, “become you,” and live through you. /…/ Pain can only feed on pain. Pain cannot feed on joy. It finds it quite indigestible. Once the pain-body has taken you over, you want more pain. You become a victim or a perpetrator. You want to inflict pain, or you want to suffer pain, or both. There isn’t really much difference between the two. You are not conscious of this, of course, and will vehemently claim that you do not want pain. But look closely and you will find that your thinking and behaviour are designed to keep the pain going, for yourself and others.”

I have been an addict to emotional pain, dwelling on human suffering and creating art out of it long enough to see that this pattern is enduring and dysfunctional. Or to be more precise: its’ only function is to trigger and feed pain-bodies in others, make them sink deeper into the vicious cycle of drama with no way out.

Artists in disguise
The solution is not in oblivion, escapism or trying to counterbalance pain with cheap thrills or fake optimism. This is not what I am suggesting here. What I am suggesting is awakening to the truth that our art has much more profound impact on the audiences that we may naively believe. What do I want them to feel? What future do I want for myself and people that get in touch with my art? Will feeding the beast of war with my grief make it die faster? What is my role as a human, as a creator on this planet in these turbulent times? Why was I given voice as an artist? To inflict more pain or, perhaps, to put some effort into healing it?

“Every great work of art is objective and impersonal, but nonetheless profoundly moves us each and all. And this is also why the personal life of the poet cannot be held essential to his art—but at most a help or a hindrance to his creative task,” Carl Jung wrote in Modern Man in Search of the Soul.

I doubt that art created under shelling can be objective and impersonal. Therefore, I also doubt its ‘greatness’ and value for the decades to come. I would love to be mistaken, so only history will reveal to us how much of artistic expression created in Ukrainian bloodshed will survive time.

As a Ukrainian artist Phil It asks in his song “Leave Behind”, released in 2023 (translated from Ukrainian):

“What will we leave behind here?
Will there be a joyful sound?
You, try to find yourself where the love is.”

In his talk “On Memory, Praise and Spirit”, given at St. Ethelburga’s Centre for Reconciliation and Peace in London, Emmanuel Vaughan-Lee cites the Sufi mystic Irina Tweedie who said that “we are born into this world with two primal ancient impulses. The first one is to survive—to stay alive, to breathe. And the second one is to praise—to praise and to pray to the Divine in all their forms”.

Now, you might get irritated and ask me, “What is there to praise amongst endless destruction, chaos and death?” I have worked with war-affected communities since 2016 and found what is worthy of praise: human kindness, reciprocity, resilience, capacity to find joy despite loss, to rebuild one’s life and home from debris. These are the people who have shown me what true art is. It lies in restoring yourself after severe shock, in creating a new life when forced to flee, in cultivating  beauty and enthusiasm regardless of how painful your personal story is, how much your pain-body has grown during the war. This is the art that I am interested in now, that make my soul nourished, that make me feel proud and happy to share the same land with people who, despite loss and grief, make a conscious decision to choose and cherish Life again and again.

It takes much more courage and perseverance to seek a tiny crack of light in the cell of war reality than to embrace darkness and surrender yourself to it. And when I ask myself what I can give to the people of my country, I ask what would love do. It is a radical and unpopular act, especially for a former pain addict like me. Yet, now I strongly believe that this is what makes a human alive and complete.

Työtilat

Talon alakerta on avointa työskentelytilaa. Työtiloissa on huippunopea langaton yhteys. Käytössä on lisäksi hyvin varusteltu avokeittiö.
Hinnasto:
20€/pvä, 50€/vko, 200€/kk (sis.kahvi+tee)

Kysy työtilaa 

Kokoushuone

Kokoushuone sopii pienten tilaisuuksien, kuten kokousten, työpajojen tai luentojen järjestämiseen. Kokoustila soveltuu parhaiten 10-12 hengelle, mutta on muokattavissa myös isommalle määrälle. Tilan varustukseen kuuluu videotykki ja valkokangas. Tilassa myös takka. Kokoustilan vuokraan kuuluu myös halutessa pihasaunan käyttö omatoimisesti lämmitettynä.

Hinnasto :

½ päivää: 120€ (sis. kahvi ja tee itsepalveluperiaatteella). Huom. hinta max. 12:ta henkilölle.
1 päivä: 200€ (sis. kahvi ja tee itsepalveluperiaatteella ) Huom. hinta max. 12:ta henkilölle

Varaa kokoustila

Pihasauna

Kulttuuritalo Päiväkodin pihapiirissä on lähes satavuotias sauna.  Sauna on vuokrattavissa esim. kokoustilojen yhteydessä. Residenssivieraanamme sauna on vapaassa käytössäsi. Sauna lämpiää puilla ja vedet kannetaan itse vanhan ajan malliin.

Residenssi

Residenssi taiteilijoille ja luovien alojen tekijöille. Residenssihuoneet sijaitsevat talon yläkerrassa. Kylpyhuone- ja wc-tilat sijaitsevat käytävällä huoneiden vieressä. Hyvin varusteltu alakerran keittiö, avoimet työtilat,  pihasauna  ja Pelagon pyörät (huom. eivät talvikäytössä) ovat residenssivieraiden vapaassa käytössä. Muusikoille ja äänityöläisille tiloissamme on omatoimiseen käyttöön ”Maailman pienin studio”. (Huom. Tiloissamme ei ole kuvataiteilijoille soveltuvia työtiloja.) Alakerrassa sijaitsee yhden hengen hirsiseinäinen residenssihuoneemme Lillan. Lillan ei näy varauskalenterissa. Lillanin vapaita viikkoja voi tiedustella sähköpostitse. *huom! Lillan toimii kriisiresidenssinä ukrainalaisille taiteilijoille eikä ole toistaiseksi varattavissa.

Hinnat:
Novelli ja Nokturni 250€/vko 380€/2vkoa 530e/kk (kahden hengen majoittuessa samassa huoneessa +30€/vko)
Lillan 210€/vko, 320€/2vkoa (ajalla 1.8.2023-31.12.2024 ei varauksia)
Ei lemmikkejä
Huomioithan, että mikäli haet samaan huoneeseen toisen henkilön kanssa, tarvitsemme hakemukset molemmilta.

Nokturni

”mus. lyhyt, öistä tunnelmaa heijastava sävellys”

Nokturnia  (n. 45m2) koristaa Klaus Haapaniemen öisistä kukinnoista inspiraationsa saanut tapetti. Futonpatjat, peitot ja tyynyt ovat Porin Villa & Peitteen ekologisesti ja eettisesti valmistamat. Vuokra 250€/vko 380€/2vkoa 530e/kk (kahden hengen majoittuessa samassa huoneessa laskutamme +30€/vko). Residenssin vaihtopäivä on aina perjantai.

Huoneen varustelu:

• artesaanityöpöytä
• hengittävä  futonpatja
• nukkujan mukaan muotoutuva luonnonkumisijauspatja
• puuvillapeitto ja villatyynyt
• vuodevaatteet
• pyyhkeet
• nopea, langaton valokuituyhteys

Varaustilanne

Novelli

”lyhyt, suorasanainen, sepitteinen kertomus”

Novelli on valoisa huone (n. 45m2), jossa tunnelmaa luo Klaus Haapaniemen lumoava ”Grasshopper” tapetti.  Futonpatjat, peitot ja tyynyt ovat Porin Villa & Peitteen ekologisesti ja eettisesti valmistamat. Vuokra 250€/vko 380€/2vkoa 530e/kk (kahden hengen majoittuessa samassa huoneessa laskutamme +30€/vko). Residenssin vaihtopäivä on aina perjantai.

Huoneen varustelu:

• artesaanityöpöytä
• hengittävä futonpatja
• nukkujan mukaan muotoutuva luonnonkumisijauspatja
• puuvillapeitto ja villatyynyt
• vuodevaatteet
• pyyhkeet
• nopea, langaton valokuituyhteys

Varaustilanne

Haku

Residensseihin on jatkuva, avoin haku. Ilmoitathan hakemuksessa toiveen oleskelun pituudesta ja millä alalla toimit. Liitä hakemukseesi portfolio/cv ja lyhyt työsuunnitelma residenssijaksolle. Residenssihuone on ensisijaisesti tarkoitettu yhdelle henkilölle. Samaan huoneeseen voi kuitenkin hakea kaksi henkilöä, jos molemmat lähettävät hakemukset tai yhteishakemuksen.

Hae residenssiin

Studio

”Maailman pienin studio” on laulaja-lauluntekijöille ja äänityöläisille kustomoitu, pienen pieni omatoiminen studiotila. Residenssivieraat ja Kulttuuritalon asiakkaat voivat äänittää studiossa vokaaleja ja yksittäisiä instrumentteja. Varaukset ja tiedustelut: info@nullkulttuuritalopaivakoti.fi

Tekniikka

– iMac 27″ 5K 3,3
– Pro Tools 12
– Universal Audio Apollo 8 audio interface
– AKG c414 XLII microphones
– Genelec 8330A speakers

Hinnasto

Studion vuokra 100€/pvä (huom. käyttö omatoimisesti). Studion käyttö sisältyy residenssin hintaan.

Varaa ”Maailman pienin studio”